Ihmiset pyörivät ahdistavissa tummissa puvuissaan voileipäkakkujuhlissaan, mutta me
(minä ja Kinnunen) päräytimme Vihdin ja Siuntion rajalle Henriksforsin tilalle jututtamaan tilan nykyistä isäntää Veijo Hämäläistä.
Henriksforsin vanhaa torppaa kunnostettiin paraikaa perinteitä kunnioittaen. Tällä kertaa vanha
pärekatto sai uuden ilmeen. Katolla heilui kolme miestä, Erkki Murto, torpan naapuri jo kuudennessa polvessa, Veijo Hämäläinen, tilan isäntä, sekä toinen naapuri Veli-Pekka Viitanen.
Täälläpäin näköjään eli vielä vahva talkoohenki, milläpä muulla sitä tätäkään Lumoa tehtäisiin.
Noustiin mekin tellingeille, tosin vain asettamaan kameraamme piipunjuurelle tallentamaan perinnerakentamista timelapse-tilassa. Kinnunen nosti kopterikameransa korkeuksiin ja minä keskityin kuvaamaan hetken muurahaisia! Kuten niin monesti ennenkin itse paikan päällä huomaa viimein kaikkein osuvimmat kuvauskohteet. Näin miehet työn touhussa katolla ja muurahaiset kalliolla - mikä yhteneväisyys.
Phantom laskeutui kesäpäivän sinestä ja siirryimme jylhään kuusikkoon päretehtaan äärelle.
Sinne olivat pykänneet ns. yhden miehen päresahan. Paikalla oli nykyajan metodit täyttävä automaattisaha, mutta myös se perinteitä vaaliva wanhan ajan malli, joka tietenkin valikoitui filmiimme. Saimme seurata kuinka päreitä on ennenmuinoin tehty ja sutjakkaastihan se tekijämiehiltä kävi.
Koska päivä oli helteinen ja raja-alueen jok'ikinen sääski oli bongannut meidät sahan äärestä siirryimme takaisin torppamiljöön puolelle. Kuvasimme "rajaportilla" historiapainotteisen haastattelun ja kohisevan kosken partaalla saimme kuulla alueen pienimuotoisista tuotantolaitoksista vuosisadan alussa. Oli siellä palokosken rannalla puukkoverstaskin hetken pyörinyt.
Hyvästelimme Veijon ja katsoimme seuraavaan sopimaamme haastatteluun olevan vielä kebabin menevä tauko, joten veimme rahamme paikallisyrittäjän taskuun. Veikkolan pizzapaikassa saimme fix-ideen ja kuvasimme kuvauslounaan timelapsella. Ei sitä koskaan tiedä sattuisiko kaipaamaan jossain projektin oheismateriaalina?
Kuvauksellisen ruokailun jälkeen tapasimme Kaikuva Oy:n pääkoordinaattorin, Kai Pihlströmin palokoskella. Kertoi kokemuksistaan melonnan saralta. Tarinoiden luonne oli hersyvä eikä huumoria puuttunut. Kaitsu myönsi myös virtaavan veden hypnoottisen vaikutuksen, josta edellinenkin haastateltavamme puhui.
25 % haastatteluista takana. Vielä on kesää jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti