Katselin eräänä iltana profeetta Sarasvuon spektaakkelinäyteltyä jutusteluohjelmaa ja bongasin filmiimme huikean idean. Ruudussa nainen soitti samaanirumpua hymisten loitsuntapaisia. Olavi Uusivirta ja isäntä Sarasvuo olivat omien puheidensa mukaan
transsissa. Rumpali paljastui Suomen ainoan oikean samaanin, Johannes Setälän oppilaaksi ja ajattelin jospa transsista olisi apua jo pitkään paikallaan junnaaman luomisongelman purkutyöhön. Seuraavana aamuna jo jutustelin itse pääsamaanin kanssa .
Erittäin mukava ja fiksu mies, jonka kanssa oli helppo jutella kunhan karjalaisjuurien yhteys
rikkoi jään. Setälä suositteli transsin sijasta ottamaan yhteyttä erääseen lahjakkaaseen
samaanirummun tekijään, joka voisi ehkä esiintyä elokuvassakin. Seuraavassa käänteessä
meillä oli jo sovittu varhainen kuvausaika joelle. Näin jo silmissäni usvakerroksisen joenmutkan ja muinaispohjoisen mystiikan tulvivan filmin yhdeksi kantavaksi pilariksi.
Rummuntekijä Tuulia Kurkela oli ilmestynyt kuin tyhjästä tuoden elokuvalle aivan uudenlaiset kasvot. Kasvot jotka näen kun mietin muinaista Suomea ja Kalevalaa.
Olin aikaisemmin saanut hyvin omituisten yhteensattumien kautta erään erittäin lahjakkaan luontokuvaajan mukaan projektiini. Kutsun häntä eläinkuiskaajaksi.
Teemu Ritanen aka Demus Angelus lahjoitti käyttööni kuvausmateriaalia joelta, jollaisesta
en ollut haaveillutkaan. Alkaa tuntua siltä että olen valinnut oikean polun kuljettavakseni,
sillä mitä edemmäs kuljen sitä enemmän järkeä tässä kaikessa näen. Aivan kuin palaset
joita en tiennyt ennen olevan edes olemassa alkaisivat loksahdella paikoilleen.
Koko projekti kaikkine käänteineen ja uusine ihmisineen on saanut varsin mystisen viitan ylleen. Mistä alun perin edes aloitin koko projektin, en tiedä.
Nyt puhelimessani Jari Sarasvuon ja Suomen ainoan samaanin numerot. Omituinen projekti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti