samaani

Katselin eräänä iltana profeetta Sarasvuon spektaakkelinäyteltyä jutusteluohjelmaa ja bongasin filmiimme huikean idean. Ruudussa nainen soitti samaanirumpua hymisten loitsuntapaisia. Olavi Uusivirta ja isäntä Sarasvuo olivat omien puheidensa mukaan
transsissa. Rumpali paljastui Suomen ainoan oikean samaanin, Johannes Setälän oppilaaksi ja ajattelin jospa transsista olisi apua jo pitkään paikallaan junnaaman luomisongelman purkutyöhön. Seuraavana aamuna jo jutustelin itse pääsamaanin kanssa .
Erittäin mukava ja fiksu mies, jonka kanssa oli helppo jutella kunhan karjalaisjuurien yhteys
rikkoi jään. Setälä suositteli transsin sijasta ottamaan yhteyttä erääseen lahjakkaaseen
samaanirummun tekijään, joka voisi ehkä esiintyä elokuvassakin. Seuraavassa käänteessä
meillä oli jo sovittu varhainen kuvausaika joelle. Näin jo silmissäni usvakerroksisen joenmutkan ja muinaispohjoisen mystiikan tulvivan filmin yhdeksi kantavaksi pilariksi.
Rummuntekijä Tuulia Kurkela oli ilmestynyt kuin tyhjästä tuoden elokuvalle aivan uudenlaiset kasvot. Kasvot jotka näen kun mietin muinaista Suomea ja Kalevalaa.

Olin aikaisemmin saanut hyvin omituisten yhteensattumien kautta erään erittäin lahjakkaan luontokuvaajan mukaan projektiini. Kutsun häntä eläinkuiskaajaksi.
Teemu Ritanen aka Demus Angelus lahjoitti käyttööni kuvausmateriaalia joelta, jollaisesta 
en ollut haaveillutkaan. Alkaa tuntua siltä että olen valinnut oikean polun kuljettavakseni,
sillä mitä edemmäs kuljen sitä enemmän järkeä tässä kaikessa näen. Aivan kuin palaset
joita en tiennyt ennen olevan edes olemassa alkaisivat loksahdella paikoilleen.
Koko projekti kaikkine käänteineen ja uusine ihmisineen on saanut varsin mystisen viitan ylleen. Mistä alun perin edes aloitin koko projektin, en tiedä.
Nyt puhelimessani Jari Sarasvuon ja Suomen ainoan samaanin numerot. Omituinen projekti.

muistorikas kesä

loppusyksy 2013

Projekti on edennyt jo varsin pitkälle.
Kahdestakymmenestä haastattelusta viimeiset kolme jäljellä.
Ehkä yksi hienoimpia kokemuksia tässä hankkeessa on ollut uusien ihmisten
tapaaminen ja heidän tarinoidensa kuunteleminen. Olemme päässeet mitä erikoisempiin
paikkoihin ja tilanteisiin, joihin ei muuten olisi päässyt.
Ehkä muistorikkain kohtaus kuvattiin Vikträskillä, jossa kelluin keskellä järveä kameran
kanssa katsellen täyttä häkää päin syöksyvää Uisko-luokan miehistönkuljetusalusta.
Olimme kuvaamassa Artallin Henrik 'Roope' Rehbinderin haastattelua laskevassa syyskuun
valossa. Tuli tietenkin fix-ide saada nauhalle syöksyveneen hyökkäyksiä.
Olemme kuvanneet muinaismeren maalaajaa Kreijansbergetin pronssikautisella kalmistolla jne.
Kuvausten lisäksi on hierottu yhteistyökuvioita kahden hotellin kanssa, sovittu Kirkkonummen 
kamarikuoron kanssa kuvattavan alkukappaleen esityksestä Siuntion keskiaikaisessa kivikirkossa,
käyty YLE:n kanssa läpi haastatteluja niin TV:n kuin radionkin osalta, kinuttu eri säätiöiltä 
rahoitusta. Siuntion Säästöpankkisäätiö ei ollut kanssamme myötämielisiä 9000 euron tuesta.
Kriisikuntaa ei asia ole juurikaan kiinnostanut, vaikka projektilla olisi kuinka hyvä näkyvyysarvo hyvänsä.

Syksyllä keskityin joen äänimaailmaan ja heräsin monesti varhain aamuyöstä matkatakseni
joen hiljaisimmille osuuksille nauhoittamaan veden eri äänisävyjä. Harmaahaikaraan tutustuin
eräänä usvaisena aamuna Sjundbyn koskella, melko luonnottoman näköinen otus. 

haastattelukuvaukset Karhujärven vanhan koulun rannassa

päreitä, sääskiä ja timelapsekebabia

ensimmäinen kesäkuuta 2013


Ihmiset pyörivät ahdistavissa tummissa puvuissaan voileipäkakkujuhlissaan, mutta me
(minä ja Kinnunen) päräytimme Vihdin ja Siuntion rajalle Henriksforsin tilalle jututtamaan tilan nykyistä isäntää Veijo Hämäläistä.

Henriksforsin vanhaa torppaa kunnostettiin paraikaa perinteitä kunnioittaen. Tällä kertaa vanha
pärekatto sai uuden ilmeen. Katolla heilui kolme miestä, Erkki Murto, torpan naapuri jo kuudennessa polvessa, Veijo Hämäläinen, tilan isäntä, sekä toinen naapuri Veli-Pekka Viitanen.

Täälläpäin näköjään eli vielä vahva talkoohenki, milläpä muulla sitä tätäkään Lumoa tehtäisiin.
Noustiin mekin tellingeille, tosin vain asettamaan kameraamme piipunjuurelle tallentamaan perinnerakentamista timelapse-tilassa. Kinnunen nosti kopterikameransa korkeuksiin ja minä keskityin kuvaamaan hetken muurahaisia!  Kuten niin monesti ennenkin itse paikan päällä huomaa viimein kaikkein osuvimmat kuvauskohteet. Näin miehet työn touhussa katolla ja muurahaiset kalliolla - mikä yhteneväisyys.

Phantom laskeutui kesäpäivän sinestä ja siirryimme jylhään kuusikkoon päretehtaan äärelle.
Sinne olivat pykänneet ns. yhden miehen päresahan. Paikalla oli nykyajan metodit täyttävä automaattisaha, mutta myös se perinteitä vaaliva wanhan ajan malli, joka tietenkin valikoitui filmiimme. Saimme seurata kuinka päreitä on ennenmuinoin tehty ja sutjakkaastihan se tekijämiehiltä kävi.

 


        Koska päivä oli helteinen ja raja-alueen jok'ikinen sääski oli bongannut meidät sahan äärestä siirryimme takaisin torppamiljöön puolelle. Kuvasimme "rajaportilla" historiapainotteisen haastattelun ja kohisevan kosken partaalla saimme kuulla alueen pienimuotoisista tuotantolaitoksista vuosisadan alussa. Oli siellä palokosken rannalla puukkoverstaskin hetken pyörinyt.

Hyvästelimme Veijon ja katsoimme seuraavaan sopimaamme haastatteluun olevan vielä kebabin menevä tauko, joten veimme rahamme paikallisyrittäjän taskuun. Veikkolan pizzapaikassa saimme fix-ideen ja kuvasimme kuvauslounaan timelapsella. Ei sitä koskaan tiedä sattuisiko kaipaamaan jossain projektin oheismateriaalina?

Kuvauksellisen ruokailun jälkeen tapasimme Kaikuva Oy:n pääkoordinaattorin, Kai Pihlströmin palokoskella. Kertoi kokemuksistaan melonnan saralta. Tarinoiden luonne oli hersyvä eikä huumoria puuttunut. Kaitsu myönsi myös virtaavan veden hypnoottisen vaikutuksen, josta edellinenkin haastateltavamme puhui.

25 % haastatteluista takana. Vielä on kesää jäljellä.

saunakeikka

18.5.13

Oli ensimmäisen haastattelun aika. 

Tietenkin heti alkuun oli saatava kaikista haastavin haastattelutilanne; 4 miehen ryhmään mahtui rintamamiessotaveteraani, fysiikan dosentti, entinen rajavartiolaitoksen johtaja ja tottakai kalastusmestari. Päätettiin yhteistuumin että haastattelu toteutettaisiin kalastelun ja saunomisen merkeissä.

Ajoimme kuvaajamme Kinnusen kanssa Karhujärvelle herra Erkki Kempin saunalle, jossa

miehet jo odottelivatkin. Tutustuttiin kaikki perin nopeasti, heitettiin tittelit jokeen ja painuttiin 

itse perässä. Kemppi jäi kenraaliluutnantti Aution kanssa lämmittämään saunaa ja me muut lähdimme

Karhujärvelle verkkoja kokemaan. Jääskelän Esko toimi niin kipparina kuin verkkomestarinakin.

Eskon haastattelu kuvattiin liikkuvassa veneessä keskellä Karhujärveä. Kinnunen veneen

takalaidalla uudenkarhealla Canon C satasella ja minä veneen pohjalla Mark kakkosella.

Juuri tällaisesta kuvakulmasta ja haastattelumiljööstä olin uneksinutkin.

Haastattelu meni nappiin ja verkoistakin tuli ihan kalaa vaikka oli miehet alkujaan Karhujärven

nykyisiä kalakantoja arvuutelleet. Vierisen Kari poikineen souteli etäämmällä.

Sitten sinne saunaan, jossa kertalämmitteisen kivet todellakin hehkuivat punaisina.

Harvemmin niin hyvissä löylyissä on tullut istuskeltua. Kävin  joessa uimassa ja väliin 

paisteltiin makkaraa pukuhuoneen puolella. Harvinaisen pehmeä vesi näillä main.

Lisäksi tässä kohtaa virtauskin oli sen verran vahva että sai paikallaan kroolata. Todistin

virrassa kelluen kuinka tiira teki syöksyjä lähiveteen etsien parempaa saalista.

Kunnon löylyjen päätteeksi oli hyvä ottaa muutamat saunakarjalat ja tehdä pidemmänpuolinen

haastattelu hämärtyvässä Siuntion illassa. Paljon tuli puhetta sodasta, alueen metsästyskulttuurista, kielipolitiikasta kuin myös Siuntion historiasta. Nämä olivat niitä tarinoita joita enään harva joukossamme kertoi.

Siksi niitä on hyvä nuorten miesten kuunnella ja tallettaa korvan taa.

Joestakin päästiin jokunen sana juttelemaan.

Ilta päättyi Karjalaisten lauluun ja komeaan kaveripotrettiin Karhujärven illassa.

Ensimmäinen haastattelu nosti kieltämättä rimaa tuleville haastatteluille.