avantouimari

 

 

ELOKUVAN ENSIMMÄISET KUVAT

20.1.13

Lähdin Siuntion Myllykylän vanhalle voimalaitokselle etsimään koskikaraa, tuota avantojen mestaria elokuvaamme. Onnekseni koski oli auki vaikka muuta pelkäsinkin 30 asteen pakkasten jälkeen.
Hetkisen rupattelin paikallisen asukkaan kanssa, jonka vuoden ikäinen Romaniasta tuotu vahtikoira haisteli innokkaana huurteista kuvauskalustoani.
Kiertelin vanhan laitoksen viereistä koskea ja yhtäkkiä siinä nivan partaalla keikkui koskikara,
kuin odotellen minua. Onnekseni alku meni lähestulkoon Strömsön malliin ja sain pätkiä linnusta melko tilauksesta. 300 millinenkin oli jo kiinni.
Kymmenen sekunnin vakaata tilaa tuosta vaikeaselkoisesta jäävesien sukeltajasta.
Tammikuun päivä paistoi huurteisten rantakoivujen lomitse ja ensimmäisen kerran minusta tuntui kuin tästä projektista voisi tullakin jotain.
On selvää että tämänluokan suota kun on lähtenyt ylittämään, tulee pakostakin hetkiä jolloin tekisi mieli heittää lapasta naulaan. Kuitenkin tulee myös niitä hetkiä, jolloin homma niin sanotusti menee putkeen ja niistä hetkistä motivaatio koko valtavaan projektiin rakentuu.
Koko Joen Lumo oli vasta alkutekijöissään, idea oli kutitellut mielessä viime vuoden, mutta nyt tammikuussa olin aloittanut kuvaamisen.

Koskikarasta sain kokonaisuudessa 3-4 ottoa, joita voisi kuvitella käyttävänsä itse elokuvassa.
Joen asukki kertoi rannoilla pyörivän myös saukkoja, joita luulin löytyvän lähinnä vain Pikkalan osuudelta. Nainen kertoi myös kuinka melojat tulevat tuon mahdottomalta tuntuvan voimalan putouksen vauhdilla alas. Putouksen jälkeen on vielä hyvin matala silta alitettavana ja siinä vauhdissa voin kuvitella adrenaliinipiikin mahdollisuuden olevan perin todennäköistä.
Näin jo verkkokalvoillani kuinka retkikuntamme pyörisi tuon helvetin esikartanon pyörteissä eikä näky tukenut omaa käsitystäni fiksusta ja filmaattisesta luontodokkarista.

Kuvaustauolla huomasin että eräästä kajakkivuokraamosta oli vastattu viestiini. Olin lähettänyt kaikkiin mahdollisiin kajakki- ja kanoottivuokraamoihin sähköpostia mahdollisesta yhteistyökuviosta elokuvassamme. Tarkoitus oli saada kulkuvälineet toukokuuksi, jolloin elokuvamme retkikunta meloisi joen läpi.
Kyseinen liike ei suostunut rahoittamaan elokuvaamme, mutta kajakkilaina järjestyisi kyllä.
Lupasin palata asiaan, eli suomeksi lähtisin kilpailutuksen tielle.
Neljän kajakin lisäksi pyydän kalustokuljetuksia joelle ja takaisin. Vastapainona vaa'assa tarjoamme heille palan kakkua mainonnassa. Toivon vain että lehdistöä vielä vaatimusteni jälkeen asia kiinnostaisi. Muutama aviisi ei ollut suostunut ehtoihini elokuva-artikkelin suhteen. Olimme kuulemma liian kalliita lehtitalolle. Tarvitsemme kuitenkin mahdottomat määrät materiaalia kuvauskaluston osalta.

Mutta projektihan on vasta aluillaan ja tunnetustihan kulman taakse ei tulevaa näe.

                                                                                            


                                                                                      Siuntion Sågarsforsilla 20.tammikuuta 2013