Talvi ollut ihanteellinen talvikuvauksille; lunta on ja kelitkin pysyneet melko kameraystävällisinä.
Sågarsin serpentiineillä olen saanut joitain kohtalaisia ruutuja koskikaroista, mutta pääosin olen vain kuvannut talvista jokea. Läheltä ja kaukaa. Lumisen luonnon yksityiskohdissa piilee jotain sykähdyttävää. Sitä harvemmin kiireeltään ehtii istuutua oikein ajan kanssa alas kinokseen ja tutkia talven erikoisia jäämuodostelmia, lumisaarekkeita ynnä muita. Luonnossa ei saa olla kiire.
Sain elokuvan musiikkipuoleen tekijämiehen mukaan. Hank Newman, joka vastaa useamman heavykokoonpanon kitarasaundeista ja lyriikoista lupautui projektiimme mukaan.
Hankin kautta sain elokuvalle pääkuvaajan, Juha Pekka Kinnusen, jonka kuvauskaluston laajuus sai minut uskomaan tulevaan projektiin aivan uudella tasolla.
Tähän mennessä olin kuvannut jokea vanhalla järjestelmäkamerallani ja usein pelkällä käsivaralla.
Sen takia varmaan ns. käyttömateriaalia ei helpolla tullutkaan.
Sovimme alustavasti tulevan toukokuun jokimatkan pääkohdista. Hank lupautui retkikuntaan mukaan ja Kinnunen toimisi ns. rantakuvaajana radiopuhelinyhteyksien kantamalla.
Klaukkalalaiselta pitkänlinjan melontayrittäjältä Welhonpesältä saimme sovittua kolmen kajakin sponsoripohjaisen lainan viikonlopuksi heti vapun jälkeiselle viikonlopulle, jolloin vesi olisi tarpeeksi ylhäällä. Tosin oli myös pieni riski jäiden suhteen olisivatko ne ehtineet sulaa pois.
Yhtäkkiä pienimuotoisesta jokidokumentista oli rakentunut hieman monimutkaisempi projekti liikkuvine osineen ja epävarmoine aikatauluineen.
Edessä oli vielä ns. recce, eli kuvauspaikkojen läpikäynti koko joen mittakaavassa.
Tuli tiedustella paikat toukokuun valo-olosuhteiden mukaan, sekä tutkia joen kosket, sillat ja muut mahdolliset ongelmakohdat. Retkikunta koostui nyt kolmesta miehestä, minusta, Tapani Kasevasta ja Hankista.
Projektimme oli kuin lastu virrassa joka vei sitä koko ajan eteenpäin. Ohjaajana minun työni oli saattaa tuo lastu syvempiin virtapaikkoihin, joissa siihen tarttuisi joen luonne.
Olen viettänyt tammi-helmikuun vaihteen pitkälti myös sähköpostien lomassa. Eri kopterikuvausfirmoja olen houkutellut mukaan projektiin, mutta pelkkä näkyvyys elokuvassa ei ota tuulta purjeisiin. Madventuresin Riku Rantala antoi erään kopterifirman tiedot, mutta eivät uskaltaneet lähteä mukaan, kun vaakakuppiin oli meillä tarjota vain mainosta.
Eräs taho lupasi hankkia Cessnan käyttöön ilmakuvauksia varten, mutta sekin lupaus kuivui ajan saatossa kasaan.
Matkakuvausten suunnittelupalaveri sovittiin vihdoin helmikuun lopulle.
Vaikka joki on osin jäässä, virtaa projekti kiihtyvällä voimalla eteenpäin.
Täytyy vain vauhdissa muistaa pitää koko idean punaisesta langasta kiinni, kunhan sen ensin jostain löytäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti